Niin väärältä kuin otsikon väittämä joillekin saattaa kuulostaa, minä väitän näin. “All Magic” ei tapahtu mukavuusympyrän ulkopuolella.
Mukavuusalue on paikka, jossa toimiminen on luontaista ja mielekästä. Joku voisi sanoa, että kaikki rutiinimme ovat mukavuusalueella, toimimme kuin autopilotilla ja siksi rutiinit vievät meiltä vain vähän energiaa. Usein emme säätele käyttäytymistämme silloin.
No, onhan tässä ensisilmäyksellä hiukan ristiriitaa. Miten voimme tehdä elämäntapamuutokset siellä, missä ne huonot tavat ja rutiinit ovat, eli mukavuusalueellamme? Mukavuusalueemme reunat kuitenkin venyvät ja joustavat. Joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Kun teemme pieniä muutoksia mukavuusalueen reunoilla, ne on helpompi tehdä. Jos lähdemme täysin sieltä ulos radikaaleihin muutoksiin, ne onnistuvat hetkellisesti joko suuren alkuinnostuksen energialla tai puuskittaisesti vahvan tahdon voimalla. Tiedämme, että alkuinnostus kuluu ja nukkaantuu. Tahdonvoima on käytetty loppuun jo iltapäivään mennessä.
Pienen pienten mikromuutosten tekeminen kaikessa arjen kiireessä ja vaatimusten ristitulessa on mahdollista, kun ne ovat mukavuusalueemme rajalla. Todennäköisyys ei ole puolellamme, kun lähdemme tekemään jotain meille täysin uutta ja totutusta erilaista sekä järjestelyitä, organisointia, energiaa ja sankarihahmojen itsekuria vaativaa.
Miksi sitten emme toimi siten? Miksi me emme tee näitä mikromuutoksia? Väitän, että pienillä askeleilla tehtyjen muutosten tulokset näkyvät niin hitaasti, että suurella osalla meistä usko loppuu, turhaudumme ja palaamme vanhoihin rutiineihin. Olemme ahneita suurille, näkyville tuloksille heti pian – olisi pitänyt jo olla. Suuret tulokset kuitenkin aiheuttavat yleensä harmillisen ja haitallisen jojo-efektin. Pienet muutokset vaativat malttia, mutta maltti palkitaan. Maltti on valttia. Pienet muutokset jäävät pysyviksi.
Tästä ilmiöstä on osuva ja useimmille tuttu tarina liittyen lapsiin. Eräässä tutkimuksessa heille sanottiin, että saat karkin nyt heti tai jos maltat odottaa vartin, saat kolme. Moni lapsi ei malttanut. Moni aikuinenkaan ei malta.
Olemme wellbeing factoryssä toimineet vuosia hyvinvoinnin vahvistamisen lisäämiseksi. Olemme kirjoittamassa kokemuksemme kirjaksi kansiin. Mukana on maailmalla hyväksi koettuja oppeja. Uskoisimme, että lisäväriä tuovat tarinat, jotka ovat aitoja esimerkkejä henkilöistä, jotka ovat tehneet elämäntapamuutoksen. Olemme luokitelleen tarinat tyyleittäin.
Tänä aikana, kun kirja idiooteista ympärilläni ensin hurmasi ja sitten tuomittiin, on aika uhkarohkeaa käyttää minkäänlaista tyypittelyä tai tyylittelyä. Teemme sen rohkeasti perustuen hyviin käytännön kokemuksiin. Kartoituksen tuloksena syntyy hypoteesi siitä, mikä voisi olla juuri sinun mukavuusympyräsi muutosten tekemisessä. Siitä on ollut sadoille suuresti apua. Ennen kaikkea, se on tuonut joillekin energisoivaa armollisuutta itseään kohtaan ja toisille oivalluksen tuomaa realismia. Ihan varmasti kukin meistä toimii tilanteesta ja aiheesta riippuen eri tavoin. Ja erilaisessa seurassa eri tavoin. Se on päivänselvää. Voimme kuitenkin löytää jonkinlaisia taipumuksia toimia tietyllä tyylillä. Taipumus ei ole osaamista tai älykkyyttä eikä persoonallisuuden piirteitä.
Kirjoitamme hauskoista oivalluksista ja niiden pohjalta luoduista hyvistä käytänteistä, jotka ovat johtaneet onnistuneisiin elämäntapamuutoksiin. Polku uuteen, terveelliseen elämään on täynnä kaikkea mahdollista elämän kirjoa ja se tekee siitä oppimispolun. Kukaan ei voi epäonnistua, kukin tarvitsee oman aikansa. Kun sanomme, että kukaan ei voi epäonnistua, emme tarkoita, että kukaan ei voi luovuttaa. Luovuttajia on, mutta ehkä heidän aikansa on sitten seuraavalla kerralla. Kun he ovat valmiimpia. Kirjoitamme, miten kohtaamamme henkilöt ovat tutkineet, löytäneet ja noudattaneet suositeltavia käytänteitä omilla tyyleillään – oman mukavuusympyränsä sisällä sitä venyttäen.
